Soittotaidon rakennustelineet

SOITTOTAIDON RAKENNUSTELINEET

Talon maalaamiseen tarvitaan rakennustelineet. Telineiden pystyttäminen on tarkkaa ja tuskaisaakin hommaa. Mutta kun ne ovat pystyssä ja tukevasti tasapainossa, maalaustehtävät sujuvat helposti. Maalaustelineissä on neljä jalkaa, ja niiden täytyy olla tasapainossa ja vakaita. Soittamisessakin on neljä pylvästä, joiden varaan kaikki rakentuu. Ensimmäinen niistä on hyvä soittotekniikka. Soittaja tarvitsee vahvat, näppärät sormet, jotka liikkuvat sopivalla tavalla.  Niiden kehittämiseen on olemassa sormiharjoituksia ja asteikkosoitto kehittää sormitekniikkaa ja koskettimiston hallintaa merkittävällä tavalla. Siispä asteikkoja soittamaan! Toinen pylväs on korvien avaaminen musiikin kuuntelemiselle. Musiikin kuuntelu muutenkin kuin vain taustana. Kappaleen rakenteiden etsiminen, korvien suuntaaminen siihen, mitä tapahtuu syvemmällä kappaleessa, ei vain pinnassa.  Ja ennen kaikkea oman soittamisen kuunteleminen. Silmät kiinni soittaminen on hyvä apu siihen, että voi keskittyä siihen, millaisen äänen soittimestaan  tuottaa. Miten kauniilta oma soitto kuulostaa. Kolmas rakennustelineen pylväistä on hyvä nuotinlukutaito. Se on edellytys etenemiselle. Jokainen pienikin pätkä, jonka luet nuoteista, kehittää nuotinlukutaitoa. Nuotinluku edistää nuotinlukua. Joka päivä kannattaisi lukea edes pieni pala uutta kappaletta. Neljäs tasapainon tuova pylväs on musiikista nauttiminen. Musiikin kuuntelusta nauttiminen, soittamisesta nauttiminen. Omasta soittimesta pitäisi tulla hyvä rakas ystävä. Soittamisesta kannattaa opetella nauttimaan. Ja kun nämä telineet ovat vakaasti pystytetty, voikin sitten jatkaa huolettomasti soittotaidon hankkimista ja siinä kehittymistä. Kirjoitukseni VIVO syksy 2014

Unelmien musiikkikoulussa

Unelmien musiikkikoulussa kaikki lapset saavat opetusta ilman, että heitä luokitellaan lahjakkaiksi ja kyvyttömiksi. Siellä unohdetaan kokonaan puhe siitä, että joku ei pysty samaan kuin muut. Jokainen saa harrastaa omien kykyjensä mukaan.

Suomalaisessa musiikin harrastusmaailmassa elää sitkeä ajatus lahjakkuudesta ja sen välttämättömyydestä, ja samalla pelko omasta lahjattomuudesta ja sen paljastumisesta. Täytyykö  enemmistön lapsista ja aikuisista tuntea olevansa epämusikaalisia, jotta muutamat harvat voivat loistaa musikaalisuudellaan?

Tärkeintä musiikin opiskelussa on kuitenkin lapsi ja se, miten aikuinen häneen suhtautuu. Musiikin opiskelun yhteydessä ajatellaan helposti, että lapsen täytyy olla lahjakas. Näin erityisesti niissä musiikkikouluissa, joihin lapset valitaan pääsykokeiden avulla. Kun lapsi saa pääsykokeissa huippupisteet, hänen opettajansa ajattelee:

- Nyt saan oppilaan, johon todella kannattaa panostaa.

Hänen vanhempansa ajattelevat:

- Tämän lapsen kannattaa opiskella musiikkia, häntä täytyy erityisesti tukea, eikä pidä luovuttaa helposti.

Lapsi itse uskoo olevansa lahjakas ja kykenevä. Hän ottaa itselleen musikaalisen lapsen identiteetin. Se olisi opinnoille paras mahdollinen lähtökohta.

Tämä sama tunne meidän opettajien ja vanhempien tulee antaa kaikille oppilaille, jotta he voivat ottaa
itselleen soittavan lapsen identiteetin. Jokainen lapsi voi olla soittava lapsi. Silloin unelmat voivat toteutua.

Kirjoitukseni VIVO kevät 2014