Minulla on poika, joka viisivuotiaana veti keittiön kaapeista kaikki muoviastiat ja kattilat ja hakkasi ne kauhoilla ja kapustoilla, muoviastiat rikki ja kattilat lommoille. Koska hän oli selvästi niin innostunut musiikin tekemisestä, laitoin hänet sellotunneille. Hän on kiltti poika ja kävi kiltisti sellotunneilla, kunnes musiikkiopistoon perustettiin uusi linja, nolosti nimetty kevyen musiikin linjaksi. Poika pääsi rumputunneille, sai asiantuntevaa ja ammattimaista ohjausta. Ja hänestä tuli lyömäsoittimien ja rytmin ammattilainen.
Sellonsoittoakin voi opiskella niin, että hankkii sellon ja kysyy kavereilta vinkkejä. Mutta paremmin se onnistuu ja paljon pidemmälle soitossa voi päästä, jos saa siihen kunnollista opetusta. Sama koskee sähkökitaraa, rumpuja ja bändissä soittamista. Jos niissäkin saa opetusta, suurin osa meistä voi edetä paljon pidemmälle kuin itseoppimalla.
On hienoa, että Lauttasaaren musiikkiopisto aikoinaan vastasi toiveisiin ja perusti rytmimusiikin osaston ja bändikerhon. On hienoa, että vanhemmat ovat antaneet lapsilleen mahdollisuuden päästä soitonopetukseen. Yksi parhaista lahjoista, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on soittotaito. Ja on hienoa, että meillä on tämmöinen Lauri Kyrönseppä, joka on kymmenen vuotta jaksanut opettaa bändikoulun oppilaita soittamisessa.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että Kallion Musiikkikoulu voi olla kotipesänä Lauttasaaren bändikoululle.
Puheenvuoroni Lauttasaaren bändikoulun 10-vuotisjuhlassa 30.10.2015
