Hyvää bändiopetusta, Lauttasaaren bändikoulu 10 vuotta

Minulla on poika, joka viisivuotiaana veti keittiön kaapeista kaikki muoviastiat ja kattilat ja hakkasi ne kauhoilla ja kapustoilla, muoviastiat rikki ja kattilat lommoille. Koska hän oli selvästi niin innostunut musiikin tekemisestä, laitoin hänet sellotunneille. Hän on kiltti poika ja kävi kiltisti sellotunneilla, kunnes musiikkiopistoon perustettiin uusi linja, nolosti nimetty kevyen musiikin linjaksi. Poika pääsi rumputunneille, sai asiantuntevaa ja ammattimaista ohjausta. Ja hänestä tuli lyömäsoittimien ja rytmin ammattilainen.

Sellonsoittoakin voi opiskella niin, että hankkii sellon ja kysyy kavereilta vinkkejä. Mutta paremmin se onnistuu ja paljon pidemmälle soitossa voi päästä, jos saa siihen kunnollista opetusta. Sama koskee sähkökitaraa, rumpuja ja bändissä soittamista. Jos niissäkin saa opetusta, suurin osa meistä voi edetä paljon pidemmälle kuin itseoppimalla.

On hienoa, että Lauttasaaren musiikkiopisto aikoinaan vastasi toiveisiin ja perusti rytmimusiikin osaston ja bändikerhon. On hienoa, että  vanhemmat ovat antaneet lapsilleen mahdollisuuden päästä soitonopetukseen. Yksi parhaista lahjoista, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on soittotaito. Ja on hienoa, että meillä on tämmöinen Lauri Kyrönseppä, joka on kymmenen vuotta jaksanut opettaa bändikoulun oppilaita soittamisessa.

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että Kallion Musiikkikoulu voi olla kotipesänä Lauttasaaren bändikoululle.



Puheenvuoroni Lauttasaaren bändikoulun 10-vuotisjuhlassa 30.10.2015

Hyvä mieli soittamisesta

Musiikin harrastamisen pitäisi olla iloinen asia. Siitä pitäisi saada hyvää mieltä. Usein hyvän mielen esteeksi nousevat suuret vaatimukset ja odotukset. Tarkkaillaan sitä, osaako joku laulaa puhtaasti, pysyykö rytmissä soittaessaan, oppiiko hän nopeasti vai hitaasti. 

Meillä on Suomessa pitkä perinne musikaalisuustesteillä. Lapsen täytyy ensin selvitä testistä ennen kuin hän voi aloittaa toivomansa soittoharrastuksen. Ja kun testistä ei tule riittävästi pisteitä, harrastuksesta täytyy luopua. Miksi joidenkin ihmisten täytyy kokea olevansa epämusikaalisia, jotta toiset voisivat loistaa musikaalisuudellaan? Soittoharrastuksessa voi päästä pitkällekin, vaikka musikaalisuustestit eivät sujuisikaan. Ihmettelen sitä, miksi lapsia täytyy ylipäätänsä testata. Jokaisen halukkaan pitäisi saada aloittaa soitto- tai lauluharrastus. 

Haluaisin kokonaan luopua sellaisten sanojen käytöstä kuin MUSIKAALISUUS, LAHJAKKUUS JA EDELLYTYKSET. Miksi miettiä sitä, onko jollakulla edellytyksiä soittamiseen ja laulamiseen? Jos hän haluaa soittaa ja laulaa, me opetamme. 

Kallion Musiikkikoulussa tulijaa ei testata eikä mietitä, onko hänellä edellytyksiä harrastamiseen. Jokaisella on riittävät edellytykset oppiakseen soittamaan tai laulamaan. Soittamisesta tulee hyvä mieli.

Tervetuloa harrastamaan!