Unelmien musiikkikoulussa kaikki lapset saavat
opetusta ilman, että heitä luokitellaan lahjakkaiksi ja kyvyttömiksi. Siellä
unohdetaan kokonaan puhe siitä, että joku ei pysty samaan kuin muut. Jokainen
saa harrastaa omien kykyjensä mukaan.
Suomalaisessa musiikin harrastusmaailmassa elää
sitkeä ajatus lahjakkuudesta ja sen välttämättömyydestä, ja samalla pelko
omasta lahjattomuudesta ja sen paljastumisesta. Täytyykö enemmistön lapsista ja aikuisista tuntea olevansa
epämusikaalisia, jotta muutamat harvat voivat loistaa musikaalisuudellaan?
Tärkeintä musiikin opiskelussa on kuitenkin lapsi
ja se, miten aikuinen häneen suhtautuu. Musiikin opiskelun yhteydessä
ajatellaan helposti, että lapsen täytyy olla lahjakas. Näin erityisesti niissä
musiikkikouluissa, joihin lapset valitaan pääsykokeiden avulla. Kun lapsi saa
pääsykokeissa huippupisteet, hänen opettajansa ajattelee:
- Nyt saan oppilaan, johon todella kannattaa
panostaa.
Hänen vanhempansa ajattelevat:
- Tämän lapsen kannattaa opiskella musiikkia,
häntä täytyy erityisesti tukea, eikä pidä luovuttaa helposti.
Lapsi itse uskoo olevansa lahjakas ja kykenevä.
Hän ottaa itselleen musikaalisen lapsen identiteetin. Se olisi opinnoille paras
mahdollinen lähtökohta.
Tämä sama tunne meidän opettajien ja vanhempien tulee
antaa kaikille oppilaille, jotta he voivat ottaa
itselleen soittavan lapsen
identiteetin. Jokainen lapsi voi olla soittava lapsi. Silloin unelmat voivat
toteutua.
